Nämä varhaisnuoret saavat opettajan aivonystyrät sekaisin. Sitä miettii, kuinka osaisi antaa sellaisia eväitä elämään, jotka kantaisivat yli tulevien vuosien. Keskustelemme edelleen paljon, paljon ja paljon. Hienolta tuntuu, että voi olla samalla opettaja ja ajatustenjakaja.
Kovasti meitä on mietityttänyt tällä viikolla kaksi asiaa: kaveripiirin tuki sekä ylimääräinen juoruilu. Luokassa tapahtuu usein jotain, mikä laittaa pohdinnat liikkeelle. Pihassa alkuviikosta pyörähtänyt postiauto laittoi meidät pohtimaan, kuinka oman kaveripiirin tuki voisi auttaa meitä menemästä mukaan hölmöihin juttuihin. Kuka olisi se rohkea, joka vaikka vain lähtisi tilanteesta pois ja koppaisi kaverit mukaan? Miltä tuntuu, kun huomaa, että ei olekaan yksin "mamis", vaan muutkin haluaisivat perääntyä typerästä tilanteesta? Kaverien tuki on yksi elämän tärkeimmistä peruspilareista!
Ja sitten nämä alati muuttuvat tarinat, joku sanoi jotakin jostakin, joka oli kuullut jonkun sanovan sen jostakin toisesta, kolmannesta tai ehkä vain jostakin...Pitäisi luottaa vain siihen, mitä itse näkee ja kuulee. Pitäisi voida luottaa myös siihen hyvään ystävään. Ja pitäisi osata pistää asioita toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta kukapa meistä aikuisistakaan sen osaisi? Vaikeaa se on siis lapsillekin. Edelleenkin, kaverit ovat yksi elämän tärkeimmistä peruspilaireista!
Ai, miten postiauto liittyy pohdintaan kaveripiirin tuesta? Vanhemmat olette aitiopaikalla kysymään asiasta kotona. Me käänsimme sen opiksi, toivottavasti ainakin joku oivalsi opetuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti